kun kurjan kuusen latvassa ei ole toista ;
yksin tilhikin näyttää
parvensa hylkäämältä
yksin tilhikin näyttää
parvensa hylkäämältä
mutta lintu, lintuhan istuu
latvassa luontojaan,
avaran reunalta
lentää avaraan,
ja arvaan,
tyhjyyden
näkee
toisin
Tämä on ensimmäinen postaukseni runotorstain sivuille. Kun torstaina sain aiheen, avainsanan
avara, lähdin ruokikselle kameran kanssa. Ja jo portilta löysin kuusen, tilhen ja lehtokoneen vanan. Rajasin sommittelusääntöjä väistellen, oikean reunan tyhjyyttä tavoitellen. Ja kuva mielessäni olen sitten kirjoittanut runoja, joista yksi tässä.
En ole vähään aikaan etsinytkään runoja netistä. Nyt sivustoja ja blogeja tuntuu olevan pilvin pimein. Omaan blogiini aion liittää omia valokuvia ja runoja niihin, tai päinvastoin. Siitäkin huolimatta, että Kiiltomadosta löysin juuri taidemaalari Carolus Enckelin lauseen:”yritys tehdä näkemisestä lukemista on yhtä kuin tuhota se”. Enkä oikein tiedäkään lähettäisikö tämän valokuva- vai runotorstaihin. Mutta tällä kertaa - runoihin. - Ja maanantaina Tui-Tuiman pyynnöstä valokuvatorstaihinkin.
latvassa luontojaan,
avaran reunalta
lentää avaraan,
ja arvaan,
tyhjyyden
näkee
toisin
Tämä on ensimmäinen postaukseni runotorstain sivuille. Kun torstaina sain aiheen, avainsanan
avara, lähdin ruokikselle kameran kanssa. Ja jo portilta löysin kuusen, tilhen ja lehtokoneen vanan. Rajasin sommittelusääntöjä väistellen, oikean reunan tyhjyyttä tavoitellen. Ja kuva mielessäni olen sitten kirjoittanut runoja, joista yksi tässä.
En ole vähään aikaan etsinytkään runoja netistä. Nyt sivustoja ja blogeja tuntuu olevan pilvin pimein. Omaan blogiini aion liittää omia valokuvia ja runoja niihin, tai päinvastoin. Siitäkin huolimatta, että Kiiltomadosta löysin juuri taidemaalari Carolus Enckelin lauseen:”yritys tehdä näkemisestä lukemista on yhtä kuin tuhota se”. Enkä oikein tiedäkään lähettäisikö tämän valokuva- vai runotorstaihin. Mutta tällä kertaa - runoihin. - Ja maanantaina Tui-Tuiman pyynnöstä valokuvatorstaihinkin.
7 kommenttia:
Täm'ä on hyvä kuva, voisit lähettää sen myös Valokuvatorstaihin, samalla kokonaisuudellahan voi osallistua niin Runo- kuin Valokuvatorstaihin.
Runossasi on hyvä luontotunnelma, pidin ajatuksesta, että lintu näkee tyhjyyden toisin. Jotenkin myös tuo toisto "mutta lintu, lintuhan istuu" sopii tähän tekstiin.
Pidin runosta myös. Linnut varmasti näkevät ja kokevat toisin. Runossa on hyvä rytmi.
Siellähän se kaveri kiitää suihkarilla kohti avaruutta.
Tää kuva voisi olla taulu, taitavan maalarin luoma illuusio. Runokin oli oivallinen, kiitos!
Upea kuva ja runo, täydentävät toisiaan, antavat yhdessä enemmän, koskettavat syvemmältä.
Minulle tuli tästä ihan heti mieleen Eeva Kilven runo:
"Isä on kuollut taas.
Tänään hän on kuollut tästä maisemasta.
Isättöminä seisovat kuuset
risti latvassaan.
Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.
Minä pitelen niistä kiinni."
Ehkä tämä runo on paljon surullisempi kuin kirjoittajan. Tuli mieleen, että tilheltäkin on joku kadonnut, sitä hän nyt kaipaa tuolla kuusen latvassa. Ja maailma kiitää omaa rataansa.
Mutta kuusissa, kuusissa on aina jotain lohdullista, ainainen vihreys, pihkan tuoksu, hämäryys, jonka syliin voi paeta maailman murhehuoneita tai liian kirkkaita valoja, liian kiivasta tahtia.
Kiitos kaikille! Olen uusi täällä - ja yllättynyt. On mahtavaa lukea kommentteja, ja huomata että on tavoitettu niitä tunnelmia joita itse haki (kiitos tuima, salka, helanes, mehtäsielu). Ekstraa on mehtäsielun kommenteissa minulle uusi hieno runo, ja lopetuslause on kaunis! Mehtäkuusissa on yhtä aikaa surullisen tummaa sävyä ja - turvaa. Rytmi on runoissani aina hakusessa, kiva että myös se huomattiin (kiitos hetket!). Kuva oli parin päivän pähkäilyn alla, kokeilin rajauksia, ja tätä pidin "uskaliaana", mutta luotin kuitenkin "tyhjän" tilan painoon. Myös kuvan vieressä oleva runo vaikuttaa kuvan tasapainoon...
Hieno postaus kuvineen runoineen. Erityisesti pidän kuvan tunnelmasta. Ikiaikaiset kuuset, moderni kone ja elävää elämää siinä välissä.
Lähetä kommentti