torstai 25. tammikuuta 2007
Ponnistus
kudo aamuin verkko, pura illoin,
korjaa, puhdista, ja pyydystä ruoka,
siinä välissä synnytä
Runo- ja valokuvatorstaissa on aiheena ponnistus. Sanasta ponteva tuli mieleeni tämä hämis, ilmeisesti ristihämähäkkeihin kuuluva veijari.
Pikku runo sen sijaan syntyi tällä kertaa - ponnistelematta. Ajattelen arkea, niin hämisten kuin ihmistenkin, ja sitä rakoa, missä se luovuus, synnytys, on mahdollista. Ponnistusta sekin.
Tunnisteet:
ekopsykologia,
luontokuva,
runot,
runotorstai,
valokuvatorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Minä pidin tästä, vaikka hämähäkit eivät ole mitään suokkareita. Mutta hämähäkin elämä oli tehty kovin yksinkertaiseksi. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin ei se meidän ihmistenkään elämä sen monimutkaisempaa ole.
Väsymätön kutoja. Ja taitava. Myös saalistajana.
Todella mielenkiintoinen kuva. Sininen taivas luo jyrkän kontrastin hämähäkille. Hämikset eivät ole minunkaan suosikkejani livenä, mutta kuvia on kiva katsella. Mielenkiitoiset ajatukset myös kuvavalinnan taustalla - sopii hyvin aiheeseen.
Ihan kaikki ei toistu nettikuvassa; hämiksellä on tosiaankin lanka joka jalassa. Se on taivaalla tukevasti. Vaikka itseäni enemmän tässä ajattelen kuin hämistä.
Tänne kun putosin uudestaan. Tuo lanka se vasta on kestävää.
Pidän hämiksistä, ja kuva on onnistunut. Pidän kovin.
Tosin en hämähäkeistä sinänsä pidä, mutta ponnistusta vaatii tuo verkkojen kutominen. Juuri kun on saanut ehkä valmiiksi, niin on vaara, varkko hajoaa.
Yksinkertaisen kaunis!!
Pidin runosta. Totta, arki on kaikkea täynnä, mutta kuitenkin syntyy myös jotain uutta, luovaa.
Hämähäkki on aika söpö.
Hämis hyväksyttiin, mutta kyllä se esiintyi nyt euroopan keisarina, suhteessa runoon. Runo jäi väkisin hämiksen kahdeksan tossun alle.
Hämis ei ole helpoimpia eliöitä samastuttavaksi. Toisaalta kaikki tuntevat hämä-hämä-häkin - joka nousi - sade tuli rankka - takaisin langallen. Mikä olisi passannut kuvalle paremmin, aiheena ponnistus.
Muuten, ainakin tämä ristihämähäkki syö verkkonsa iltaisin - talteen. Ja käyttää siis langan uudestaan. Ponnistelee, järkevöi.
Kiitoksia kaikille hämismielisille!
Osaan töpeksiä näiden profiilien kanssa, edellisen viestin lähetin vahingossa toiseen blogiin kirjautuneena. Opin kyllä aikanaan... toivon
Töpeksin minäkin kommenttini kanssa,jonka yritin tuikata viikolla, meni taivaan tuuliin. No uudelleen sitten yritän.
Kuvassa minua puhutteli sinisyys, hämähäkin selkeys, ja nuo langat. Runossa sen vertauskuvannollisuus, siinähän on koko elämän kiteytymä, olipa kyse hämähäkistä tai ihmisestä.
Hienoja aiheita löydät. Hämähäkistä ei tullut mieleen yhtään runoa, muuta kuin tuo laulu. Ja yksi säe jostain omasta kuusirunosta (hämähäkin valtakunnasta sinäkin ponnistit, tähtien majataloksi...)
Minusta tämäkin aihe on yksi pienuuden ylistys. Ja näkökulma siihen, että ilman siipiäkin voi lentää. Riittää lanka, niin ohut, niin hento, kunhan siihen uskoo. Ja mikä taideteos tuo lanka onkaan, kun valo siihen osuu. Talvisena aurinkoisena päivänä metsä voi olla luomukimmellystä täynnä. Aivan uskomaton valoshow, ilman pienintäkään show-meininkiä.
Hämähäkki on tosiaan ristiriitaisia tunteita herättävä. Aloin miettiä, miksi. Siksikö, että se on peto vai siksikö, että sen olomuoto tuntuu kammoksuttavalta jonkun mielestä.
Minusta ne ovat kauniita, miten paljon erilaisia voikaan nähdä puun rungolla kun alkaa katsoo tarkemmin. Yksi ystäväni seurasi paljon hämähäkin elämää, hän suri kovasti, kun hämähäkki oli menettänyt yhden jalkansa. Hän sanoi, että ne kaikki ovat persoonia, omanlaisiaan.
Ristilukki on tietysti sykähdyttävin, niin otuksena kuin verkkonsa ja nimensä ansioista. Hämä-hämä-hämärästi muistan kuulleeni joskus lapsena että ristilukin näkeminen tiesi kuolemaa. Samoin muistelen, että sanottiin, ettei hämähäkkiä saa koskaan tappaa, se on kuolemaksi.
Lähetä kommentti