Iloista pääsiäistä!

Kollaja kestää

Eilen lauantaina oli Oulun Rotuaarilla mielenosoitus, jossa minäkin olin mukana. Edellisestä mielenosoituksestani on aikaa - en edes varmuudella muista miten paljon... Puolustimme nyt koskiensuojelulakia ja erityisesti Iijoen keskijuoksun vapautta. Kollajan ja Vuotoksen altaat pitäisi jättää rauhaan!
Mielenosoitus aloitti säpinäpäivän Rotuaarilla - olihan vaalinaluspäivä. Joku jakoi ilmaista käristemakkaraakin osoittaen - huonoa makua, minusta. Kymmenien metrien jonosta päätellen - moni tykkäsi. Ja torinrannan parkkipaikoilta lähti mielenosoituksen kanssa samaan aikaan Pohjola-rallin yli 200 ralliautoa. Vaalitunnelmaa ja -tuoksua sielläkin. Lylyn kuvia Rantakadun seinillä ja bussinkyljessä aivan maalialueella. Tunkkaista nuoleskelevaa populismia. Mutta kaikkineen - elämän mutkikasta kerroksellisuutta jossa välttämättä fyysisesti lähelläkään olevat sosiaaliset todellisuudet eivät toisiaan leikkaa. Kaukana toisistaan kuin modernin runon metaforat.

Yhdistelin kaksi panoraamaa. Yllä on toinen alun perin noin 9000 pikselin levyisistä kuvista. Alkuperäisestä kuvasta erottaa hyvin kasvotkin. Kyselkääpä jos joku tarvitsee!

Ei yksin ajatuksen voimalla...

Valokuvatorstain aiheena: Ajatuksen voimalla.

Minusta nyt on tullut vaalikuvaaja; toisena torstaina peräkkäin kuva vaaleista ja vielä Rotuaarilta. Eikös poliitikon jos kenen kuuluisi menestyä ajatuksen voimalla? Ei aina uskoisi. - Mutta tässä sähkötaulua vasten lepäävä pahvipää sähköjänis... saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Kuvalle tulee mieleen monta nimeä: "Pahvipää lataa varavoimaa" tai "Ei yksin ajatuksen voimalla" tai "Poliitikon varmuuskopio". Alempaa löytyy pikkukuvasta koko tilanne... Kuva kuvassa. Metakuva. Poliitikon kuva.

Suomi - Finland

Runo- ja valokuvatorstaissa on aiheena sininen. Ylemmällä osallistun runotorstain, alemmalla valokuvatorstain haasteeseen.

Suomimaisema, runonlaulajan ja ylioppilaan kansallismaisema...Tämä kuva ja runo ... en tiedä mistä tämmöinen syntyi, miksi. Siinä on nyt sitä sinisyyttä... kuin Kuoppamäellä ikään. Kliseeksi asti vai aivan rajoille? En ole pitänyt itseäni pönäkän isänmaallisena, en itsenäisyysjuhlien miehenä. Mutta se suomalainen maisema johon sisäisestikin kietoudun... se on jotain tällaista ja tällaisena lämmintä - kuin villapaita.

Tämä tänään mieleeni kirjautunut runo ja kuva - kuvan olen tehnyt aiemmin Photoshopilla - mielessäni kiertelin iltapäivällä Oulun rotuaaria, enkä voinut olla hätkähtämättä kun näin lipun sinisen ja valkoisen maassa. Näky ja valokuva jäivät vaivaamaan, ja panen senkin kiusaksenne. Se kertoo symbolin voimasta, ja kameran voimasta. Se kertoo kameran subjektiivisuudesta, ei objektiivisuudesta, totuudenmukaisuudesta. Tilanne on tosi, mutta tarkoituksella rajattu. Se on tuolle vaalikandidaatille täysin kohtuuton. Kuvan elementit muodostavat Rotuaarin leppoiseen vaalitunnelmaan verrattuna uuden, toisen todellisuuden. Siinä todellisuudessa rinnastuvat taustan mainoksessa esiintyvän naisen hieman ylimielinen, ovela, hymy vaaliehdokkaan kosiskelevaan ilmeeseen ja vakuutteluun, kuinka juuri sinä olet tärkeä. Kummatkin katsovat kameraan, josta tulee Sinä, vakuuttelun ja ylimielisyyden kohde. Ja edessä on hätkähdyttävästi rytyssä Suomen lipun värit (ei lippu!). Suomi hukassa - vaalikarjaa viedään kuin pässiä narussa!

Kummassakin kuvassa on kyse symbolista, metaforasta ja mielikuvista. Kummankin yhteydessä voidaan puhua totuudellisuudesta, vaikka toinen on valokuvan elementeistä tehty kollaasi, ja toinen tyypillinen dokumentaarinen valokuva. Voihan rotuaarikuvankin kätketty merkitys (jolla ei ole yhteyttä kuvan henkilöihin) olla tosi siinä mielessä että äänestäjää "todella", ainakin mielikuvissamme, viedään kuin pässiä narussa...

Kylläpä oli itsenäisyyttä tihkuva sinisyyspäivä, vaikka ajatukset ensin karkasivatkin niin romatiikan siniseen kukkaan kuin lauantain odotukseen - telkkarista tulee Kieslowskin "Sininen"!
Muuten. Kiellän näiden kahden kuvan kaiken mahdollisen käytön ilman lupaa! Copyright on minun! Vaalikuvalla en kerro mitään kenenkään muun käsityksistä enkä ota kantaa - haluan pohtia valokuvan totuudenmukaisuuden ongelmaa. Omasta mielestäni valokuva on aina kuvaajan tulkinta todellisuudesta, ei kopio siitä.

Oulun tori: poroja ja sammakoita

Kävin lauantaina äkikseltään Oulun torilla. Meneillään oli Poro-Ferian toinen päivä. Näillä talvifestareilla kohtaavat joiku ja flamenco, karjankasvattajien kulttuuria kummatkin. Aika väljää torilla oli, mutta poron tapasin ihmismuurin tuulipuseroitten takaa. Pysähdyin myös kodan nurkalle ihmettelemään, kuinka sammakot liittyvät Ylä-Lapin kulttuuriin. Netistä löysin tiedon, että sammakko on saamelaisille myyttinen eläin. Arno Forsius tietää näin: "Jos piti sammakkoa kädessä tai jos sammakko putosi sille, tuli siitä parantava lääkekäsi."

Maanantai-iltana piti valita mennäkö Sanginjoen ulkometsän suojelua pohtivaan kaupungin tilaisuuteen vai luontokuvaaja Lassi Rautiaisen 50-vuotisjuhlaesitykseen. Valitsin jälkimmäisen, ja mieleen jäi useammasta esityksestä etenkin oululais-iiläisen Markku Välitalon "Onnen hetkiä" - runollisia luontokuvia ja musiikkia. Kokonaisuuteen sisältyi myös kaksi Markun runoa. Kun esitykset loppuivat yhdeksän jälkeen, istuin hieman hikisenä kylmään autoon ja sain miltei jonkinlaisen kylmänkouristuksen - pakkanen ja itäviima salpasivat hengityksen. Sain tuta mitä on horkka. Syy näkyy alta: talvi oli tullut Perämerelle. Kävin jo ennen tilaisuutta palelluttamassa itseni meren rannalla, auringon laskiessa neljän maissa. Tätäkin kirjoittaessa salvokset jysähtelevät yli 30 asteen kiristyksessä. - Kuvassa etualalla tuulia kestävät rantavehnät, hiekansitojat helmikuussa.