Blogikoe - mihin tällä joutuukaan? Aukeneeko hiljaisuus? Netti on täynnä ihmisiä - ja tyhjyyttä. Se on kaikkialla, eikä se ole missään. Näkyvissä mutta ei nähtynä. Nimettömyys on uhka ja mahdollisuus. Tavata outoja, etäältä. Blogi - huomata ettei tule huomatuksi.Netti on kuin pensas (Tämä vertaus syntyi satunnaisella kuvavalinnalla!) - ja ihmiset kuin pensaan keskustelevat lehdet. Huutavat etäältä toisilleen, toisiinsa vartetut. Mutta yhtä löyhässä toisistaan kuin delete-näppäin on lähellä.
Kuvassa haukiputaalaisen kotisuonsa hiekkaisella reunalla hyvinvoipa hietikkopaju (Salix repens ssp. arenaria). Asun lähellä tätä paikkaa...
3 kommenttia:
Onhan tämä nettimaailma avara, hukuttava, hiljaista kihinää täynnä. On suurta sattumaa, löytääkö joku jonkún toisen blogin, kuvan, runon, mietteen.
Sattumalta löysin tänne, runotorstain avulla (jossa olin vierailulla ensimmäistä kertaa). Näin varmasti monelle käy, monia kiinnostavia juttuja menee ohi.
Se aurinkometsä lumipeitteeneen, varjoineen, se kuva, olisin voinut jäädä siihen ikuiseksi ajoiksi, sukeltaa sinne ja lakata olemasta. On se hieno. Kiitos tunnelmasta.
Täytyy tulostaa itselle ne ajatukset, ehkä palaan vielä. Runotorstai runo oli niin puhutteleva! Tuli mieleen ensin Eeva Kilven runo kuusista.
Kiitos kommenteista, mehtäsielu. Nimimerkkisi on kuin suoraan näistä ekopsykologien jutuista. Uskon kyllä itsekin että jokaisessa suomalaisessa asuu jonkinlainen mehtäsuomalainen, vaikka ainakin pinnallinen luonnosta vieraantuminen alkaakin olla yleistä. Tarkoitus on blogissa palailla silloin tällöin mehtäsuomalaisen perustuviin parantaviin / eheyttäviin luontokuviin ...
Tosi yllätys on ollut että blogin kautta löytyy näinkin paljon keskustelua ja kommentointia, jopa positiivisessa hengessä.
Mehtäläisyys on suomalaisten geeneissä. Sieltähän me olemme tulleet, esi-isämme ovat vaeltaneet pitkin metsiä. Rippeitä noista ajoista me kannamme mukanamme. Näin olettaisin.
Minulle oli suuri yllätys löytää tälläinen blogi. Juuri samoja mietteitä olen vuosia pohtinut kuin täällä nyt sain lukea. En ole vaan koskaan saanut itse laitettua niitä ylös yhtä taitavasti. Esimerkiksi paju kuva herätti monenlaisia assosiaatioita (aina Uuno Kailaan virran rannalla olevasta pajusta siihen vuoden viimeiseen päivään jona pyydystin pajujen silmuja kameralla), joista toivottavasti saan jotain vietyä peperille vielä. Myös kuvan ja runon yhdistämistä olen miettinyt pitkään.
Lähetä kommentti