Kesätöissä

Puolentoista vuoden tauko täällä - olo on kuin kotonaan!




kesätöissä

yhdistelin kuvia
monella rannalla
tuulessa tyynessä
luovon nokalla:

saitti netissä
seitti webissä

---

Muurin kivet

Runotorstaissa kuvahaaste:





muurin juurella
kanat nokkivat
historian murusia

jauhavat jyvät
rinnan kivillä

--

Valokuvatorstaissa oma kivikuva.

Heräämistä

heräät juuri unestasi, minä
näytän torstaiksi tekemääni
kuvaa, - Siinä on partaohraa,
sanot hymyillen, ja ripsesi
ovat kuin vihneet

Runotorstain aiheena on uni. Herääminen on osa unta...

Kas kummaa!

tytön tukka auringon tulessa
aallonvaahto olkapäällä

- tuulen leikki
meren meikki -

kuvaajana onnellinen heikki!


---

Runo- ja valokuvatorstaissa siis aiheena Kas kummaa! Tämä kuva syntyi perjantain syysmyrskyssä Haukiputaan Kiviniemessä. Myös muilla oli hauskaa - lapset uivat ja leikkivät komeassa, lämpimässä lounaismyrskyn aallokossa. Myrskyn takia tapahtui muutakin kummaa: toinen Hailuodon lautoista toikin osan Luotoon menijöistä Ouluun, Toppilan satamaan kun rantautuminen Hailuotoon oli liian vaarallista. Autot tosin jatkoivat takaisin merelle ja lauttarantaan..

Surviaisten tanssi

Runo- ja valokuvatorstain haasteena on tanssi.






ilta nukkuu jo

kuulen kuinka viime säde säestää
niityn reunassa surviaisten tanssin

joku lausuu sisälläni hellaakosken runoa,
ja huomaan että kuvastani puuttuu
ahven, västäräkki, pääskynen
ja - kuolema

sillä en jaksa sitä nyt, hiljainen tanssi jatkuu,
kuvassani, yö pysähtyy, kasvaa kiinni, runoutuu

--

Isäni lausui aikanaan tätäkin Hellaakosken runoa, usein. Se on osa lapsuudenmuistojani. Äkikseltään hoksasin sen sanat netistä täältä.

Kukat

Runo- ja valokuvatorstain 49. haaste:

Osa haastetekstistä: "Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa."






Nyt olen myrkyllinen kuin oleanteri.
Lehteni ovat paksut kuin kistuksen.
Puheeni piikkinen kuin orjanlaakeri.
Näin tänään itse kukin.

--

Kotini on laivani!

Matkalta palatessa vastaan Runotorstain 47. haasteeseen. Kyseessä on kuvahaaste. Jostain syystä en saa kuvaa linkitettyä tähän - Kuva löytyy alunperin täältä.




I


Jesus Avenidan kulmassa
ruosteinen purje nitisi tuulessa
ja Fernandez tarjoili tortillaa:

wonderful! beautiful!
wonderful! beautiful!

II

Palatessa katselen laivani ikkunoista
sisään, kurkistelen tuulessa
kulkevaan talooni, kuuntelen
kielen suhinaa:

Kotini on laivani

Huutaa tyhjää

Runo- ja valokuvatorstai: tyhjä. Etsin näkökulmaa tyhjyyteen tykin nokasta; yritin olla fiksu. Mutta huomio kiintyi laipan linnunkakkaan. Ja päässä alkoi soida renkutus, josta yritän päästä irti lähettämällä sen tänne.

Pissapoika huutaa
joskus tyhjää Picassossa

Tykin piipun nokassa
linnunkakka loistaa Parolassa


Merimetso Smolnassa
paistaa särkeä

Tahra hallituksen
ohjelmassa lienee tärkeä

Ei ja kyllä

Valokuva- ja runotorstain aihe: ei. Etsin abstraktia kuvaa, löysin palan haavan kaarnaa. Ehkä joku näkee, joku toinen ei... Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Mitä näemme luonnossa


I

haapa puhuu
haavikossa:
kuori huutaa

II

kuori
kieltää
kutsuu

suutelee

Omakuva mikrokosmoksessa

Runo- ja valokuvatorstai, aiheena: mikrokosmos. - Valitse itsellesi sopiva runo - äänestä!


1


kupla houkuttelee
puhumaan syvällisiä

mutta tällä tuulella
puhallan sen pois


2

mitä lähemmäs
sitä menen
sitä kauemmas
siitä etenen

oma varjo
peittää
kosmoksen

3

potkaisin vettä:
tuhannet kuplat
kuvasivat

4

Narkissos katsoi
sentään lähteeseen

Kasvu

Katson hautakiveen kuin
peiliin. Pyyhin hihallani
kevään kuraa, näen kivessä
narsisseja. - Minkäpä kuolema
keväälle mahtaa, sanon ääneen.

Nuorempana kaikki kävi
kipeämpää. Epäonnistumiset
ja epäoikeudenmukaisuus loukkasivat.
Nyt suuri onnistuminen ei
enää suuresti muuttaisi mitään.
Silti sitä toivoo.

Nuorempana hautakivet
pelottivat. Siskot
saivat hoitaa haudat.

---

Olen lomalla. Kävin aamulla poliisilaitoksella tilaamassa kansalaisvarmennetut henkkarit. Poikkesin siitä samalla hautuumaalle kuvaamaan. Kuvailin ja kiertelin mielessäni runo- ja valokuvatorstain haaste, kasvu. Keskustelin itsekseni. - Kuva 12.4.2007.

Kasvu oli aiheena sillä lailla helppo että nyt on kasvun aika ja kasvikuvia olisi roimasti. Oulussa tosin uuden kasvun merkkejä ei juuri ole. Eilen laitoin toisiin blogeihin kuvia ja lorunkin poppelin "sormista". Olisi sopinut tähänkin haasteeseen - mutta halukkaat pääsevät ketjun päähän kiinni eilisestä.

Aika armahtaa

Runo- ja vlokuvatorstai, pääsiäisaiheena armo. Aihe oli vaikea, monisyinen, abstrakti. Monenlaista mietin, monesta asiasta kotona keskusteltiin. Tässä pitkään piinanneet vastaukset, neljän kuvan kollaasi ja pieni runo. Kuvat on kuvattu 7.4.2007 jolloin etsin pihalta jotain missä näkyisi armo tai asuisi kysymys. Näihin yritin kirjoittaa runon.

ruosteen, kuolleet lumikukat,
madonreiät ja tiaisen unohtaman
luteen, kaiken aineen rakenteen,
se armahtaa, aika

Alanurkan pikkulaukun kuva on hiukan erilaisena versiona myös toisessa blogissani.

Pihlajanmarja

Runo- ja valokuvatorstai kyselee kauneinta sanaa. Tässä yksi ehdotus. Mitä emme saa, mitä tavoittelemme. Mikä saa irvistämään, todelle.

Kotoinen peili-tynnyri - tässä kuvaustilanne

Julkaisin runotorstain torstaiaiheeseen kuvan tuosta tynnyristä. Kroppasin vain tuon "kotoisimman" osan eli tynnyrin heijastuksineen. Kommenteissa kiinnostuttiin tuosta heijastuksesta eli mietittiin miten peili on saatu aikaan... No, ihan kuvaamalla. Muuten kun on enemmänkin kuvannut heijastuksia, niin useasti heijastus veden pinnassa näyttää terävämmältä kuin heijastuva kohde. En tiedä mistä se johtuu, ehkä heijastuksesta kuitenkin vähenee yksityiskohdat ja kuva ikäänkuin selkiytyy. Eli luonnon unsharp mask. Alkuperäisessä postauksessa, eilisessä, oli ideana esittää epäsuorasti talon miltei päällä humisevat männyt. Tässä kuvassa näkyy sekä heijastuvien puiden rungot että latvat. Keskikohta nyt valitettavasti uupuu.

Innostuin tuosta tynnyristä aika lailla. Siinä kuvattiin enemmänkin. Ja meillä on toinenkin tynnyri jossa on koivuja. Mutta esimerkiksi noista pihlajanlehdistä veden pinnalla kellumassa tehtiin postikortti. Johon sitten taas kyllä tuotiin Photoshopissa valonlähde, ikään kuin katulamppu. En mitenkään vierasta Photoshoppia ja Photoshoppityönä olisin kyllä tynnyristä ylpeäkin. Tämän kuvan kuitenkin valitsin koska jostain syystä siinä on paras heijastus.

Kotoista

Runo- ja valokuvatorstain aiheena on kodikkuus.


koti

katto pään päällä,
ja männyt, ja
räsymatto,
ja rakas

Aivojen voimalla

Ajatuksella ohjattavaa käyttöliittymää odotellessa

Runotorstai: Ajatuksen voimalla

Kymmenen vuotta sitten Markus Kajo kuvitteli kahvin ja pullan lentävän ajatuksen voimalla sohvalle, mutta nyt suunnitellaan aivoilla ohjattavaa käyttöliittymää. Ajatusta varten on perustettu uusi tieteenala. Aivokäyttöliittymäteknologia.

Tähän mennessä on tapahtunut:

Vuonna 2004 tietokoneruudun kursori liikahti ensimmäisen kerran aivosähköllä.

Tällä hetkellä Emotiv Systems -yhtiö esittelee uutta peliohjainta,jonka luvataan lukevan pelaajan ajatuksia. Project Epoc -niminen laite on kypärä, joka havaitsee pelaajan aivoissa aikomuksista, tunteista
ja kasvonilmeistä kieliviä sähköisiä signaaleja.

Expressiv-työkalut mahdollistavat pelaajan ilmeiden lukemisen,
joka on mielenkiintoinen lisä pelihahmojen kanssa kommunikointiin.

Affectiv-suite tarkkailee pelaajan tunnetilaa.

Cognitiv-työkalut puolestaan mahdollistavat pelaajan
tietoisten ajatusten ja aikomusten lukemisen ajatuksen voimalla.

Project Epoc ei ole vielä kuluttajamarkkinoilla, mutta sitä esitellään
pelinkehittäjille tämän vuoden Game Developers Conferencessa.

Kymmenen vuotta sitten
Markus Kajo kuvitteli
kahvin ja pullan lentävän
ajatuksen voimalla,
mutta nyt suunnitellaan
aivoilla ohjattavaa
käyttöliittymää
tietokoneelle.

Pian istumme nojatuoleissa
kypärät päässä. Markus syö
mutta minä maistan.
Tällähän pelastuu
metaboliselta oireyhtymältä!

Puhtaita aistimuksia
myytävänä! Ei kolesterolia,
rasvaa, kaloreita!

Mutta aivoilla ohjattavaa käyttöliittymää odotellessamme tyytykäämme näihin käsiin, jota ei pian tarvitse kuin raapimiseen runoilemisenkin muuttuessa aivoilla ohjatuksi.

Suomi - Finland

Runo- ja valokuvatorstaissa on aiheena sininen. Ylemmällä osallistun runotorstain, alemmalla valokuvatorstain haasteeseen.

Suomimaisema, runonlaulajan ja ylioppilaan kansallismaisema...Tämä kuva ja runo ... en tiedä mistä tämmöinen syntyi, miksi. Siinä on nyt sitä sinisyyttä... kuin Kuoppamäellä ikään. Kliseeksi asti vai aivan rajoille? En ole pitänyt itseäni pönäkän isänmaallisena, en itsenäisyysjuhlien miehenä. Mutta se suomalainen maisema johon sisäisestikin kietoudun... se on jotain tällaista ja tällaisena lämmintä - kuin villapaita.

Tämä tänään mieleeni kirjautunut runo ja kuva - kuvan olen tehnyt aiemmin Photoshopilla - mielessäni kiertelin iltapäivällä Oulun rotuaaria, enkä voinut olla hätkähtämättä kun näin lipun sinisen ja valkoisen maassa. Näky ja valokuva jäivät vaivaamaan, ja panen senkin kiusaksenne. Se kertoo symbolin voimasta, ja kameran voimasta. Se kertoo kameran subjektiivisuudesta, ei objektiivisuudesta, totuudenmukaisuudesta. Tilanne on tosi, mutta tarkoituksella rajattu. Se on tuolle vaalikandidaatille täysin kohtuuton. Kuvan elementit muodostavat Rotuaarin leppoiseen vaalitunnelmaan verrattuna uuden, toisen todellisuuden. Siinä todellisuudessa rinnastuvat taustan mainoksessa esiintyvän naisen hieman ylimielinen, ovela, hymy vaaliehdokkaan kosiskelevaan ilmeeseen ja vakuutteluun, kuinka juuri sinä olet tärkeä. Kummatkin katsovat kameraan, josta tulee Sinä, vakuuttelun ja ylimielisyyden kohde. Ja edessä on hätkähdyttävästi rytyssä Suomen lipun värit (ei lippu!). Suomi hukassa - vaalikarjaa viedään kuin pässiä narussa!

Kummassakin kuvassa on kyse symbolista, metaforasta ja mielikuvista. Kummankin yhteydessä voidaan puhua totuudellisuudesta, vaikka toinen on valokuvan elementeistä tehty kollaasi, ja toinen tyypillinen dokumentaarinen valokuva. Voihan rotuaarikuvankin kätketty merkitys (jolla ei ole yhteyttä kuvan henkilöihin) olla tosi siinä mielessä että äänestäjää "todella", ainakin mielikuvissamme, viedään kuin pässiä narussa...

Kylläpä oli itsenäisyyttä tihkuva sinisyyspäivä, vaikka ajatukset ensin karkasivatkin niin romatiikan siniseen kukkaan kuin lauantain odotukseen - telkkarista tulee Kieslowskin "Sininen"!
Muuten. Kiellän näiden kahden kuvan kaiken mahdollisen käytön ilman lupaa! Copyright on minun! Vaalikuvalla en kerro mitään kenenkään muun käsityksistä enkä ota kantaa - haluan pohtia valokuvan totuudenmukaisuuden ongelmaa. Omasta mielestäni valokuva on aina kuvaajan tulkinta todellisuudesta, ei kopio siitä.

Ystävykset

Runo- ja valokuvatorstaissa aiheena ystävä.

Stara ja Stella


heidän yhteiset
aamupusunsa
aamupesunsa
päiväunensa

heidän
kitinänsä
kiukkunsa
paininsa
huolensa

heidän salamana
luimusta nousevat
korvansa

selkäpiin
värähdys

heidän
tähteytensä
tyttöytensä

lumoavat minut
uskomaan että
yhteinen kielemme
molemminpuolinen
eläimellisyytemme
tunteissa

Musta ja punainen

Kaksi tarinaa, miltei legendaa

Runo- ja valokuvatorstain aiheena on kenkä (naisellinen). Kuva on lainaus tämän päivän Iltalehdestä - surettaa jo blogini kauniiden kuvien puolesta, mutta runoihin passaa. (Vakavampi mun piti blogissani olla.)

1 Musta kenkä

Wilppaan Kalle löysi
Vuorijärven verkoistaan
viittä vaille uuden kengän,
mustuuttaan kiiltelevän.
Piikkikantaisen.

Ryhtyi pohtimaan
ruumiin tilaa. Ei auttanut,
oli lähdettävä rantoja
kiertämään, kyselemään
missä on tuhkimon jalka.

Aatin aitassa pojan morsian
krapulaansa makasi, verkkosukissa
nyrkin mentävä reikä. - ”Toinen kenkä
putosi jorpakkoon, toisen heitin
jätkän perään, voi uispa se
verkkoon sekin.”

- ”Kaupunkilaiset juoksuttaa,
kengilläänkin”, mutisi Kalle,
mutta maistui Aatin sahti,
iltaan asti, kunnes oli lähdettävä
verkoille, taas.

2. Punainen kenkä

Hailuodon kalasatamaan
ilmestyi kaikilta salaa
punakenkäinen nainen.

Penan matkaan se lähti,
tiedettiin. Mutta minne
sieltä. Juttuja kuultiin,
baarissa poristiin, asia
meni naistenkin tietoon.

Soittivat poliisit Oulusta,
irtolainen pitää saada
kuleksimasta. Jussi piilotti
pottukellariin, tiedettiin.

Ei löytynyt, jäi elämään,
ja aina riidan aikaan,
miesten kadotessa reissuilleen,
asiaa puitiin uudelleen,
arvuuteltiin, kuiskittiin,
kenen kuoppaan
punainen kenkä
haudattiin.

Sattuman kauppaa

Sattuman kauppaako
mutkainen puu saa elää,
kun suorakin joutuu
puukauppaan ja
uunin pesään?

Sattuman kauppaako
runoilija väärää puuta rakastaa,
ja runolleen mutkaisen
rungon rakentaa?

Niin sattuman kauppaako
muistoksi runo jää,
kun puisto-osasto
mutkaisen puun
hävittää?

Tällä kuvalla on tarinansa. Tämä vastarakennettu pyörätie - upeasti, tarpeettomasti, mutkitteleva - on työpaikkani lähistöllä. Sen rakentaminen aloitettiin vuosi sitten. Kaadetuista puista tuli työpaikkani omaisuutta. Niitä sitten myytiin, ja minäkin sain osani, 15 mottia uunipuuta. Niillä on tämä talvi lämmitetty. Siispä yhtä hyvin tämä mutkarunkoinen koivu voisi olla pesässäni. Vastoin kuin runossa luulottelen, sitä ei ole kaadettu. Olkoon tämä rallatus ennustus, sillä luulen tuntevani puisto-osastomme.