Kesätöissä

Puolentoista vuoden tauko täällä - olo on kuin kotonaan!




kesätöissä

yhdistelin kuvia
monella rannalla
tuulessa tyynessä
luovon nokalla:

saitti netissä
seitti webissä

---

Juhlavaa

Valokuvatorstain aihe: juhlava





Yhtenä varhaisena aamuna halusin kuvata pihlajiin ripustettuja jouluvaloja. Taustaksi sain joulukuusta, kirjastotaloa ja - palan Pikisaarta. Mitä kauemmin katselen tätä kuvaa, sitä tärkeämmäksi tulee tuo kaukana oleva valaistu puutalo. Se on kuin portti muistoihin, kotiin, menneeseen aikaan. Se tuntuu myös kysyvän, onko tämä kaikki koristelu jo liikaa, riittäisikö yksinkertaisempikin. Silti: kaunis on pihlaja ja sen valosoihtu. - Klikatkaa kuva isommaksi!

Kivi kukkii

Kivi on kovaa ja pehmeää, kevyttä ja raskasta, elävää ja kuollutta. Kivi pysyy, ja elää. Kivi on keltaisia kannusruohoja kukkivaa, ja sinikelloja.

''

Heräämistä

heräät juuri unestasi, minä
näytän torstaiksi tekemääni
kuvaa, - Siinä on partaohraa,
sanot hymyillen, ja ripsesi
ovat kuin vihneet

Runotorstain aiheena on uni. Herääminen on osa unta...

Kas kummaa!

tytön tukka auringon tulessa
aallonvaahto olkapäällä

- tuulen leikki
meren meikki -

kuvaajana onnellinen heikki!


---

Runo- ja valokuvatorstaissa siis aiheena Kas kummaa! Tämä kuva syntyi perjantain syysmyrskyssä Haukiputaan Kiviniemessä. Myös muilla oli hauskaa - lapset uivat ja leikkivät komeassa, lämpimässä lounaismyrskyn aallokossa. Myrskyn takia tapahtui muutakin kummaa: toinen Hailuodon lautoista toikin osan Luotoon menijöistä Ouluun, Toppilan satamaan kun rantautuminen Hailuotoon oli liian vaarallista. Autot tosin jatkoivat takaisin merelle ja lauttarantaan..

Surviaisten tanssi

Runo- ja valokuvatorstain haasteena on tanssi.






ilta nukkuu jo

kuulen kuinka viime säde säestää
niityn reunassa surviaisten tanssin

joku lausuu sisälläni hellaakosken runoa,
ja huomaan että kuvastani puuttuu
ahven, västäräkki, pääskynen
ja - kuolema

sillä en jaksa sitä nyt, hiljainen tanssi jatkuu,
kuvassani, yö pysähtyy, kasvaa kiinni, runoutuu

--

Isäni lausui aikanaan tätäkin Hellaakosken runoa, usein. Se on osa lapsuudenmuistojani. Äkikseltään hoksasin sen sanat netistä täältä.

Kevyttä kesää

Valokuvatorstain aiheena on JÄÄTELÖKESÄ





Tällaista sydänmerkillistä hyvää kevyttä keskikesää kaikille juhannuspäivänä! Lääkärin määräyksestä!

Hylätyt koneet

Valokuvatorstain aiheena on kone.

Tälle naapurin vanhalle koneelle voisin kirjoittaa myös runon. Mitä näet tässä? Sydämen, paletin, inhimillisen kohtalon, surua, kaipausta?? Voiko kone olla osani, kohtaloni? Myös tietokone?

Kukat

Runo- ja valokuvatorstain 49. haaste:

Osa haastetekstistä: "Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa."






Nyt olen myrkyllinen kuin oleanteri.
Lehteni ovat paksut kuin kistuksen.
Puheeni piikkinen kuin orjanlaakeri.
Näin tänään itse kukin.

--

Onneksi vain yksi! Amerikantorakka!

Valokuvatorstain aiheena: yksi.

Klikkaa torakka suuremmaksi - omalla vastuulla! Vaikka olen hämiksenkestävä tämä otus sai viime viikolla aikaan muljauksia mahassa... Vai mitä tykkäätte seuraavasta tarinasta:

Olimme Espanjassa, tuttavien omistamassa asunnossa. Tulimme Suomesta yöllä, aamulla menin vessaan. Istuin pytyllä. - Rapiseeko täällä jotain... Vilkaisin sivulleni pesukoneen päälle... ei mitään, mutta rapinahan kuuluukin Leenan meikkipussista. Sehän liikkuu! Pysyin pytyllä, vaikka pitkät tuntosarvet nousivat pussista. Niitä jatkui ja jatkui... Odotin - enkä koskaan ennen ole nähnyt tällaista hyönteistä! Massivisen rauhallisena se tarkkaili minua pussin reunalta. Kun liikahdin, se vilahti pesukoneen ja pöytälevyn rakoon, minne se jähmettyi. Kutsuin Leenan katsomaan ja no, arvaatte loput. Kamat lähtivät WC:stä, ovenvälit tilkittiin pyyhkeillä.

Päivä puhuttiin, vessan ovea aukaistessa aina koputettiin. Huushollista löytyi kirjanen. "Bugs". - "Ai tämän takia tämä on täällä!" Kirja aukeni suoraan Amerikantorakan (Periplaneta americana) kohdalta.

Toinen aamu: Leena tapasi sen vessan lattialta. Nyt se pakeni pesupöydän alle, valehtelematta millin raosta.

Kolmas aamu: Leena löysi sen olohuoneen kivilattialta pyörimässä - selällään! Heikkous oli paljastanut, litteys kääntynyt kohtaloksi. Netistä löytyi myöhemmin keskustelu Miksi torakat kuolevat selälleen?. Toinen opetus: pyyhkeillä ei koloja torakalta tilkitä.

Panin litran muoviastian nurin sen päälle ja aloin kuvaustouhut. En uskaltanut kuitenkaan auttaa sitä oikein päin. Vähitellen torakka kävi tutuksi, ja sitä alkoi hiukan ihaillakin, sitkeää ja salamannopeaa roskisdyykkaria. Lopulta Leena hermostui ja jyssäytti vahvimmalla kengällään...

Elimme loppuloman odotuksessa: oliko tämä ainoa? Onko niitä sata? Tuhat? Ruuat menivät entistä tiukemmin pusseihin ja purnukoihin, leivänmurut pyyhittiin ja imuri suhahti käyntiin päivittäin. Olimme äkkiä siistimpiä kuin kotona ikinä! Mutta loppuloman saimme olla niiltä rauhassa. Se oli se tiedustelija, uuden elinpaikan etsiskelijä.

Pituutta oli viitisen senttiä, tuntosarvien kanssa yli kymmenen. Suomen torakat ovat useimmiten russakoita, yli puolta pienempiä. Amerikantorakkaa on kuulemma tavattu Suomestakin ravintoloista ja elintarvikeliikkeistä ja varastoista. Mutta ei kai kodeista! Kirjan mukaan amerikantorakka on kotoisin Afrikasta, varmaan nimensä se on saanut sen takia, että vain Ameriikassa kaikki on niin suurta.

Aallonmurtajalla

Valokuvatorstai, tekstihaaste:

"Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)





Kurkista myös runotorstain vastaavaan haastepostiini otsikollaKotini on laivani.

Huutaa tyhjää

Runo- ja valokuvatorstai: tyhjä. Etsin näkökulmaa tyhjyyteen tykin nokasta; yritin olla fiksu. Mutta huomio kiintyi laipan linnunkakkaan. Ja päässä alkoi soida renkutus, josta yritän päästä irti lähettämällä sen tänne.

Pissapoika huutaa
joskus tyhjää Picassossa

Tykin piipun nokassa
linnunkakka loistaa Parolassa


Merimetso Smolnassa
paistaa särkeä

Tahra hallituksen
ohjelmassa lienee tärkeä

Ei ja kyllä

Valokuva- ja runotorstain aihe: ei. Etsin abstraktia kuvaa, löysin palan haavan kaarnaa. Ehkä joku näkee, joku toinen ei... Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Mitä näemme luonnossa


I

haapa puhuu
haavikossa:
kuori huutaa

II

kuori
kieltää
kutsuu

suutelee

Omakuva mikrokosmoksessa

Runo- ja valokuvatorstai, aiheena: mikrokosmos. - Valitse itsellesi sopiva runo - äänestä!


1


kupla houkuttelee
puhumaan syvällisiä

mutta tällä tuulella
puhallan sen pois


2

mitä lähemmäs
sitä menen
sitä kauemmas
siitä etenen

oma varjo
peittää
kosmoksen

3

potkaisin vettä:
tuhannet kuplat
kuvasivat

4

Narkissos katsoi
sentään lähteeseen

Kasvu

Katson hautakiveen kuin
peiliin. Pyyhin hihallani
kevään kuraa, näen kivessä
narsisseja. - Minkäpä kuolema
keväälle mahtaa, sanon ääneen.

Nuorempana kaikki kävi
kipeämpää. Epäonnistumiset
ja epäoikeudenmukaisuus loukkasivat.
Nyt suuri onnistuminen ei
enää suuresti muuttaisi mitään.
Silti sitä toivoo.

Nuorempana hautakivet
pelottivat. Siskot
saivat hoitaa haudat.

---

Olen lomalla. Kävin aamulla poliisilaitoksella tilaamassa kansalaisvarmennetut henkkarit. Poikkesin siitä samalla hautuumaalle kuvaamaan. Kuvailin ja kiertelin mielessäni runo- ja valokuvatorstain haaste, kasvu. Keskustelin itsekseni. - Kuva 12.4.2007.

Kasvu oli aiheena sillä lailla helppo että nyt on kasvun aika ja kasvikuvia olisi roimasti. Oulussa tosin uuden kasvun merkkejä ei juuri ole. Eilen laitoin toisiin blogeihin kuvia ja lorunkin poppelin "sormista". Olisi sopinut tähänkin haasteeseen - mutta halukkaat pääsevät ketjun päähän kiinni eilisestä.

Aika armahtaa

Runo- ja vlokuvatorstai, pääsiäisaiheena armo. Aihe oli vaikea, monisyinen, abstrakti. Monenlaista mietin, monesta asiasta kotona keskusteltiin. Tässä pitkään piinanneet vastaukset, neljän kuvan kollaasi ja pieni runo. Kuvat on kuvattu 7.4.2007 jolloin etsin pihalta jotain missä näkyisi armo tai asuisi kysymys. Näihin yritin kirjoittaa runon.

ruosteen, kuolleet lumikukat,
madonreiät ja tiaisen unohtaman
luteen, kaiken aineen rakenteen,
se armahtaa, aika

Alanurkan pikkulaukun kuva on hiukan erilaisena versiona myös toisessa blogissani.

Pihlajanmarja

Runo- ja valokuvatorstai kyselee kauneinta sanaa. Tässä yksi ehdotus. Mitä emme saa, mitä tavoittelemme. Mikä saa irvistämään, todelle.

Kotoinen peili-tynnyri - tässä kuvaustilanne

Julkaisin runotorstain torstaiaiheeseen kuvan tuosta tynnyristä. Kroppasin vain tuon "kotoisimman" osan eli tynnyrin heijastuksineen. Kommenteissa kiinnostuttiin tuosta heijastuksesta eli mietittiin miten peili on saatu aikaan... No, ihan kuvaamalla. Muuten kun on enemmänkin kuvannut heijastuksia, niin useasti heijastus veden pinnassa näyttää terävämmältä kuin heijastuva kohde. En tiedä mistä se johtuu, ehkä heijastuksesta kuitenkin vähenee yksityiskohdat ja kuva ikäänkuin selkiytyy. Eli luonnon unsharp mask. Alkuperäisessä postauksessa, eilisessä, oli ideana esittää epäsuorasti talon miltei päällä humisevat männyt. Tässä kuvassa näkyy sekä heijastuvien puiden rungot että latvat. Keskikohta nyt valitettavasti uupuu.

Innostuin tuosta tynnyristä aika lailla. Siinä kuvattiin enemmänkin. Ja meillä on toinenkin tynnyri jossa on koivuja. Mutta esimerkiksi noista pihlajanlehdistä veden pinnalla kellumassa tehtiin postikortti. Johon sitten taas kyllä tuotiin Photoshopissa valonlähde, ikään kuin katulamppu. En mitenkään vierasta Photoshoppia ja Photoshoppityönä olisin kyllä tynnyristä ylpeäkin. Tämän kuvan kuitenkin valitsin koska jostain syystä siinä on paras heijastus.

Kotoista

Runo- ja valokuvatorstain aiheena on kodikkuus.


koti

katto pään päällä,
ja männyt, ja
räsymatto,
ja rakas

Ei yksin ajatuksen voimalla...

Valokuvatorstain aiheena: Ajatuksen voimalla.

Minusta nyt on tullut vaalikuvaaja; toisena torstaina peräkkäin kuva vaaleista ja vielä Rotuaarilta. Eikös poliitikon jos kenen kuuluisi menestyä ajatuksen voimalla? Ei aina uskoisi. - Mutta tässä sähkötaulua vasten lepäävä pahvipää sähköjänis... saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Kuvalle tulee mieleen monta nimeä: "Pahvipää lataa varavoimaa" tai "Ei yksin ajatuksen voimalla" tai "Poliitikon varmuuskopio". Alempaa löytyy pikkukuvasta koko tilanne... Kuva kuvassa. Metakuva. Poliitikon kuva.