Niin, kiitos Tuomo... Ainakin minun sukupolveni vanhemmilla oli paljonkin asioita, joita ei lapsille puhuttu, ei selitetty. Monia ei osannut kysyäkään. Niihin törmää kun käy uudestaan läpi elämänsä tarinaa. Mutta lohdullista on, että niihin vastaamattomiin kysymyksiin löytyy joitain vastauksia vaikkei vastaajiakaan enää ole... Mutta kukin löytäköön myös tähän runoon oman juttunsa, oman tarinansa!
Miten paljon puu kantaakaan hennoilla oksillaan kysymyksiä, kun ne vain osaa nähdä, lukea, kuulla, tuntea. Maailmankaikkeus vielä enemmän. Kysymykset ovat hyviä hedelmiä, minun mielestäni, kirkkaita pisaroita, joita ilman ei olisi mitään kasvua. Sillä vettä, pisaroita tarvitsee jokainen kasvi, jokainen ihminen, monella tasolla. Aina ei ole vastauksia, joskus niitä joutuu odottamaan vuosia, omia ja muiden vastauksia, kypsymistä, omaa ja muiden.
Ja miten kirkas onkaan oksa. Kysymykset tuovat kirkkautta maailmaan. Millainen tämä maailma olisi ilman kysymyksiä?
Ja ah silmut, kuinka voisimmekaan elää ilman niitä! Miten ne osaavatkaan avata ja avautua. Ja tuoda vastauksia - läpi mullankin. Niin lohdullista.
Tätä kaikkea löysin runostasi ja kuvastasi, hienoa symboliikkaa, kirkkautta, toivoa, lohdullisuutta. Puhutteleva kokonaisuus. Pohdin: entä jos kirjoittaisi preesensissä, tulisiko runo vieläkin lähemmäksi lukijaa?
Tässä blogista on käytännössä tullut runo- ja valokuvatorstaiblogi, irrottelua siis. Pari muuta blogiani keskittyy sitten kasvijuttuihin.
Uudet blogit
CombiPhotoBlog - Yhdistelmäkuvia, Photocombinations, Photoblog UrbanNature Oulu - Kuvia puistoista merenrannoille, metsiin ja soille. Photos from the Nature of Oulu. Photoblog.
8 kommenttia:
Pidin tästä todella paljon. Vastaamattomat kysymykset jäädyttävät meissä jotakin.
Vasta, kun tulee kuulluksi ja kysymys vastaanotetuksi, elämä liikahtaa.
Niin, kiitos Tuomo... Ainakin minun sukupolveni vanhemmilla oli paljonkin asioita, joita ei lapsille puhuttu, ei selitetty. Monia ei osannut kysyäkään. Niihin törmää kun käy uudestaan läpi elämänsä tarinaa. Mutta lohdullista on, että niihin vastaamattomiin kysymyksiin löytyy joitain vastauksia vaikkei vastaajiakaan enää ole... Mutta kukin löytäköön myös tähän runoon oman juttunsa, oman tarinansa!
Minäkin vaikutuin. Tämä runo veti ihan hiljaiseksi. Hienosti kielikuvattu ja valokuvattu.
Moni kysymys saa vastauksensa vuosien mittaan. Vastaukset vaativat kypsymisaikaa.
Kauniisti sanottu. Kaikki me olemme vastauksien arvoisia, niin lapset kuin aikuiset lapset. Joskus vastausten aika vaan on myöhemmin.
Miten paljon puu kantaakaan hennoilla oksillaan kysymyksiä, kun ne vain osaa nähdä, lukea, kuulla, tuntea. Maailmankaikkeus vielä enemmän. Kysymykset ovat hyviä hedelmiä, minun mielestäni, kirkkaita pisaroita, joita ilman ei olisi mitään kasvua. Sillä vettä, pisaroita tarvitsee jokainen kasvi, jokainen ihminen, monella tasolla. Aina ei ole vastauksia, joskus niitä joutuu odottamaan vuosia, omia ja muiden vastauksia, kypsymistä, omaa ja muiden.
Ja miten kirkas onkaan oksa. Kysymykset tuovat kirkkautta maailmaan. Millainen tämä maailma olisi ilman kysymyksiä?
Ja ah silmut, kuinka voisimmekaan elää ilman niitä! Miten ne osaavatkaan avata ja avautua. Ja tuoda vastauksia - läpi mullankin. Niin lohdullista.
Tätä kaikkea löysin runostasi ja kuvastasi, hienoa symboliikkaa, kirkkautta, toivoa, lohdullisuutta. Puhutteleva kokonaisuus. Pohdin: entä jos kirjoittaisi preesensissä, tulisiko runo vieläkin lähemmäksi lukijaa?
Jälleen hyvä kuvan ja sanan kombinaatio. Kuviasi on ilo katsella ja sanojasi lukea.
Vähän myöhään huomaan kommenttinne, ja kiitän ja nöyränä kumarran. Tämä on hämmentävää netin tavallisten keskustelupalstojen joukossa.
Mehtäsielu, sopii ajatella myös preesensissä. Imperfekti tuntuu kertovan omakohtaisesta kokemuksesta.
Lähetä kommentti