Julkaisin runotorstain torstaiaiheeseen kuvan tuosta tynnyristä. Kroppasin vain tuon "kotoisimman" osan eli tynnyrin heijastuksineen. Kommenteissa kiinnostuttiin tuosta heijastuksesta eli mietittiin miten peili on saatu aikaan... No, ihan kuvaamalla. Muuten kun on enemmänkin kuvannut heijastuksia, niin useasti heijastus veden pinnassa näyttää terävämmältä kuin heijastuva kohde. En tiedä mistä se johtuu, ehkä heijastuksesta kuitenkin vähenee yksityiskohdat ja kuva ikäänkuin selkiytyy. Eli luonnon unsharp mask. Alkuperäisessä postauksessa, eilisessä, oli ideana esittää epäsuorasti talon miltei päällä humisevat männyt. Tässä kuvassa näkyy sekä heijastuvien puiden rungot että latvat. Keskikohta nyt valitettavasti uupuu.
Innostuin tuosta tynnyristä aika lailla. Siinä kuvattiin enemmänkin. Ja meillä on toinenkin tynnyri jossa on koivuja. Mutta esimerkiksi noista pihlajanlehdistä veden pinnalla kellumassa tehtiin postikortti. Johon sitten taas kyllä tuotiin Photoshopissa valonlähde, ikään kuin katulamppu. En mitenkään vierasta Photoshoppia ja Photoshoppityönä olisin kyllä tynnyristä ylpeäkin. Tämän kuvan kuitenkin valitsin koska jostain syystä siinä on paras heijastus.
2 kommenttia:
Pidän tästä kuvasta, myös siitä rajatusta. Olen joskus kuvannut kävelytiellä lätäkköön heijastuvia puita ja niistä on syntynyt medaljonkimainen kurkistus toiseen maailmaan, kun kuvaa on kieräyttänyt ympäri 180 astetta niin kuin Oh-wah... aiemman postauksesi kommenteisskain kehotti tekemään. Mutta tämä sinun sinun kuvaamasi heijastus on todella hieno juuri terävyyden vuoksi.
Tuima hei, nyt nyt tajuan mitä Oh-wah.. tarkoitti. Mutta se ei oikein pelaa näin terävän heijastuman kanssa, tämä on niin "totta" niinkin katsottuna.
Lähetä kommentti