Runo- ja valokuvatorstai kyselee kauneinta sanaa. Tässä yksi ehdotus. Mitä emme saa, mitä tavoittelemme. Mikä saa irvistämään, todelle.
torstaina 29. maaliskuuta 2007
Pihlajanmarja
Runo- ja valokuvatorstai kyselee kauneinta sanaa. Tässä yksi ehdotus. Mitä emme saa, mitä tavoittelemme. Mikä saa irvistämään, todelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Mainio oivallus! Iloinen kuva.
Hassu kettu. Itse tunnen vain sen, joka väitti niitä happamiksi.
Pihlaja on perinteisesti suomalaisille pyhä puu.
Pihlajanmarjaterttu, sehän se.
Pihlajan pyhyydestä löytyy netistäkin paljon juttua. Pihlaja oli Raunin, Ukko-Jumalan "puolison", pyhä puu. Raunin nimeä on johdettu ruotsin, norjan röd -sanaperheen sanoista, mutta olen jossain nähnyt että sanskriitin (?)rubiinikin olisi mahdollisesti samaa kantaa. Punainen on ollut yleinen pyhän väri, pihlaja kodin haltija. Kaikki kauniita suomen sanoja! - Hassulta näin "aamulla" tuo omakin säe nyt tuntuu- mitä ajattelinkaan...tämä runorytmi on niin äkkinäistä.
Ai niin, piti sanomani ettei kaikki ketut ole happamia... Aisopoksen sadussa oli sitä paitsi viinirypäleitä.
Ihana kuva!
Kyllä, olen kanssasi samaa mieltä, on kaunis sana ja kaunis puu ja pidän marjojen väristä ja kuvasi on erittäin kaunis ja hyvin onnistunut.
Sen lisäksi, että Rauni toimii Ukko Ylijumalan vuoteenlämmittäjänä se ohjasi muinoin kansaa kohahduttaneen elokuvan Maa on Syntinen Laulu.
Ju-hu-huu!
Osaa kansasta mietti pääasiassa onko nyt sopivaa olla miehellä Raunin nimi. Osa siunaili elämän todellisuutta. Ja nyt olisi vielä ennen nukkumaan menoa päätettävä ovatko nuo nappulat pihlajanmarjoja vaiko pihjalan. Marjoja.
Hyvä idea.
Post Scriptum.
Lämmittää että joku viitsii ottaa muinasta tietoamme kirjoituspöydälleen.
Niin se mitä meillä on, alkaa tuntua arkipäiväiseltä pikkuhiljaa.
Lähetä kommentti