"Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."
(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)
Kurkista myös runotorstain vastaavaan haastepostiini otsikollaKotini on laivani.
7 kommenttia:
Viehko kuva.
Kaunis ja rauhallinen, hyvät värit ja asetelma heijastuksineen kaikkineen.
Kekseliäs tapa käyttää heijastusta.
Kiitti kaikille katsojille, Tuima kiva että tykkäät asetelmasta. Kompositiota olen tässä kuvassa miettinyt alusta asti, jo kuvatessa laitoin laivan "roikkumaan" yläreunaan. Silmä sallii sen heijastukselle... Alun perin kuva syntyi osana viime kesän nettifotomaratonia.
Hieno asetelma, hyvät värit!
Hieno! Tuo heijastus kruunasi kuvan.
Viehätyn aina enemmän näihin värikkäisiin, vaikka muut olisivat kuinka hienosti otettuja..
Sitäpaitsi tässä on vastavärien tunnelmaa, sininen ja oranssi, mikä viehättää aina ihmisen silmää.
Heijastus vain lisää viehättävyyttä.
Lähetä kommentti