Valokuvatorstain aiheena: yksi.
Klikkaa torakka suuremmaksi - omalla vastuulla! Vaikka olen hämiksenkestävä tämä otus sai viime viikolla aikaan muljauksia mahassa... Vai mitä tykkäätte seuraavasta tarinasta:
Olimme Espanjassa, tuttavien omistamassa asunnossa. Tulimme Suomesta yöllä, aamulla menin vessaan. Istuin pytyllä. - Rapiseeko täällä jotain... Vilkaisin sivulleni pesukoneen päälle... ei mitään, mutta rapinahan kuuluukin Leenan meikkipussista. Sehän liikkuu! Pysyin pytyllä, vaikka pitkät tuntosarvet nousivat pussista. Niitä jatkui ja jatkui... Odotin - enkä koskaan ennen ole nähnyt tällaista hyönteistä! Massivisen rauhallisena se tarkkaili minua pussin reunalta. Kun liikahdin, se vilahti pesukoneen ja pöytälevyn rakoon, minne se jähmettyi. Kutsuin Leenan katsomaan ja no, arvaatte loput. Kamat lähtivät WC:stä, ovenvälit tilkittiin pyyhkeillä.
Päivä puhuttiin, vessan ovea aukaistessa aina koputettiin. Huushollista löytyi kirjanen. "Bugs". - "Ai tämän takia tämä on täällä!" Kirja aukeni suoraan Amerikantorakan (Periplaneta americana) kohdalta.
Toinen aamu: Leena tapasi sen vessan lattialta. Nyt se pakeni pesupöydän alle, valehtelematta millin raosta.
Kolmas aamu: Leena löysi sen olohuoneen kivilattialta pyörimässä - selällään! Heikkous oli paljastanut, litteys kääntynyt kohtaloksi. Netistä löytyi myöhemmin keskustelu Miksi torakat kuolevat selälleen?. Toinen opetus: pyyhkeillä ei koloja torakalta tilkitä.
Panin litran muoviastian nurin sen päälle ja aloin kuvaustouhut. En uskaltanut kuitenkaan auttaa sitä oikein päin. Vähitellen torakka kävi tutuksi, ja sitä alkoi hiukan ihaillakin, sitkeää ja salamannopeaa roskisdyykkaria. Lopulta Leena hermostui ja jyssäytti vahvimmalla kengällään...
Elimme loppuloman odotuksessa: oliko tämä ainoa? Onko niitä sata? Tuhat? Ruuat menivät entistä tiukemmin pusseihin ja purnukoihin, leivänmurut pyyhittiin ja imuri suhahti käyntiin päivittäin. Olimme äkkiä siistimpiä kuin kotona ikinä! Mutta loppuloman saimme olla niiltä rauhassa. Se oli se tiedustelija, uuden elinpaikan etsiskelijä.
Pituutta oli viitisen senttiä, tuntosarvien kanssa yli kymmenen. Suomen torakat ovat useimmiten russakoita, yli puolta pienempiä. Amerikantorakkaa on kuulemma tavattu Suomestakin ravintoloista ja elintarvikeliikkeistä ja varastoista. Mutta ei kai kodeista! Kirjan mukaan amerikantorakka on kotoisin Afrikasta, varmaan nimensä se on saanut sen takia, että vain Ameriikassa kaikki on niin suurta.
10 kommenttia:
Kylmät väreet. Yäk!
Rääk! Kuva on tässä tapauksessa vähän liiankin hyvä.
Hieno kuva ja juuri sopivasti hymyilytti tarinaa lukiessa.Minäkin olen tehnyt tuttavuutta näiden söpöläisten kanssa ;)
Antautunut.
Espanjassa itsekin näihin veitikoihin tutustuin, vessassa oli yksi ja makuuhuoneen kaapissa kokonainen yhdyskunta. Yyh.
Voisi muuten varmaan sanoa, että kauhean hieno kuva ;)
Hieno kuva! Mutta en olisi välittänyt tehdä tuttavuutta tuon kanssa. Meikkipussissa, hrrrr... Vaimo-parka.
Kiva kuva. Ei se noin selällään niin pelotakaan =)
Porukkahan ei olekaan kovin pelkääväistä... Tuskin uskalsin kommentejanne kurkistaa, jännitin enemmän kuin torakkaa.
Kiitoksia kaikille kommentoijille, tykkään niin lukea vastauksianne, vaikka en itse aina pääse töiltäni koneelle. Töissäkin oli tullut asetukset ettei blogger.com:iin pääse ellei ole osoitteessa html-sivua jatkeena, linkissä siis. Kesti aikansa hoksata! Haittaavat välttämättömien asioiden hoitoa!
Kävin lomailemassa Kreikassa alle kaksikymppisenä ystävän kanssa ja tutustuin siellä ensimmäistä kertaa pörisevään ja lentävään torakkaan hotellihuoneessa. Oli pakko pyytää naapurihuoneen miestä tappamaan se hirviö (kengällä), meidän energia meni hysteeriseen kimitykseen. Eniten kauhistutti se, että se lensi ja pystyi täten hyökkäämään ihan eri tavalla kuin vain kipittämään pystyvät öttiäiset!
Mulla on tuollaisia nyt kotona. Ja ihan Suomessa.
Lähetä kommentti