mutkainen puu saa elää,
kun suorakin joutuu
puukauppaan ja
uunin pesään?
Sattuman kauppaako
runoilija väärää puuta rakastaa,
ja runolleen mutkaisen
rungon rakentaa?
Niin sattuman kauppaako
muistoksi runo jää,
kun puisto-osasto
mutkaisen puun
hävittää?
Tällä kuvalla on tarinansa. Tämä vastarakennettu pyörätie - upeasti, tarpeettomasti, mutkitteleva - on työpaikkani lähistöllä. Sen rakentaminen aloitettiin vuosi sitten. Kaadetuista puista tuli työpaikkani omaisuutta. Niitä sitten myytiin, ja minäkin sain osani, 15 mottia uunipuuta. Niillä on tämä talvi lämmitetty. Siispä yhtä hyvin tämä mutkarunkoinen koivu voisi olla pesässäni. Vastoin kuin runossa luulottelen, sitä ei ole kaadettu. Olkoon tämä rallatus ennustus, sillä luulen tuntevani puisto-osastomme.
11 kommenttia:
Mainio puu. Tuollaista pysähtyy katsomaan.
Komia on maisema. Aika lystikäs ja silmään pistävä tuo mutkikas yksilö. Hauska sattuma
Puita väärii etsiskeli Laurikin Seitsemässä veljeksessä.
Ihana siksak-puu! Toivottavasti sitä ei kaadeta. Pidän paljon kuvastasi, se on suorastaan graaffinen.
Puita väärii, ja mäyränä nummii, edelleenkin.
Monta kertaa piti puu ohittaa huomaamatta, nyt sitä jo odottaa. Eikä kuvaaminenkaan onnistunut kerralla. Mutta tähän ensilumen hämärään valoon runko piirtyi hyvin.
Kiva, etä luonto muistuttaa meitä siitä, että erilaisuus on rikkautta.
Tuli mieleen, että lapsena maalla laitettiin pikku taimia mutkalle. Kasvoivat sitten ihan solmussa tai väkkärällä lopun elämäänsä ne puut. Kiva kuva!
Tie tekee mutkan tämän erikoisesti mutkistuneen puun kohdalla. Hieno metsä, hieno tie, hieno puu ja hieno kuva....
Mukava kuulla että pidit kuvasta, tanssiva harmaa pantteri. Harvinaista kyllä tämä pyörätie mutkittelee, ja mutkakin sattuu kohdalleen. Rakentamiskulttuurimme on aika suoraviivaista, niin myös puistoissa. Ikävä on esimerkiksi suoraksi kaivettu oja, ja paljonhan niitä riittää.
Mahtava symmetrisyys tuon mutkaisen puun ja pyörätien muodoissa. Molemmissa taidetta, mieli ja sielu lepää. Ihmissilmää miellyttävät pyöreät ja kaarevat muodot, niin tässäkin. Kiva olisi pyöräillä tuollaisissa maisemissa, rauhoittavaa. Tuo lumi ja huurre tuo mukaan jonkinlaisen puhtauden kokemuksen tähän.
Lyhtypylväs tuo mainion vastakohdan tähän luonnon symmetriaan, pystysuora, kulmikas, kylmän teräksinen tikku. Sen avulla tästä kuvasta tulee vastakohtien avulla rakennettu vertauskuva luonnon ja tekniikan yhteiselosta.
Harmittavan läheltä tuo pyörätie menee tuota aarrepuuta. Puun juuret ovat varmasti pahoin vahingoittuneet rakennusvaiheessa.Toisaalta puut ovat sitkeitä, eivät ne vähästä välitä. Silti pelottaa tämän puun kohtalo.
Olkoon tämä puu kannustamassa meitä huomaamaan elämän erilaisuus, rikkaus, ja se sitkeys, joka rikkoutumisesta huolimatta jaksaa kukoistaa. Toivotaan puulle parasta, paljon lempeitä tuulia, iloisia lintuja, roppakaupalla elämänvoimaa.
Hei taas, kaikki. Olen siis viime aikoina kiinnostunut (luonto)(valo)kuvan rauhoittavasta, jopa terapeuttisesta vaikutuksesta. Kirjallisuudesta löytyy tietoja että puistomaisema ikkunasta tai tietynlainen luontokuva seinätauluna nopeuttaa paranemista jopa sairaalassa. Samoin kuin puistokävely tai luontoretki, tällainen kuvakin alentaa verenpainetta, rauhoittaa, poistaa stressiä. Kaikki ympäristöt eivät varmaankaan toimi yhtä hyvin. Mutta luulen että tässä kuvassa on juuri niitä rauhoitavia elementtejä. Valokuvaajat tietävät että kaarevat muodot ja linjat miellyttävät ihmissilmää. Polku on myös rauhoittavia perusnäkymiä. Kirsi Salonen kirjoittaa että olisi hyvä jos kuvassa olisi paikka minne katsoja voisi kuvitella menevänsä "piiloon". Ja voisi itse asiassa kuvitella että polku tahallaan kiertää mutkaisen puun... Mutkaiseen puuhun moni varmaan osaa myös samaistua, tajuta sen kautta ikään kuin omaa erityislaatuisuutta, omia kipupisteitä, omia elämän mutkia. Pienet vihjeet saavat sielumme liikahtamaan...
Lähetä kommentti