Runo- ja valokuvatorstain 49. haaste:
Osa haastetekstistä: "Oliverille kukat ovat aina olleet paitsi rakkauden, myös elämän ruokaa. Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa."
Nyt olen myrkyllinen kuin oleanteri.
Lehteni ovat paksut kuin kistuksen.
Puheeni piikkinen kuin orjanlaakeri.
Näin tänään itse kukin.
--
perjantai 1. kesäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joskus myrkyllinen ja piikikäs tai toisinaan pehmeä ja houkuttava. Kukkaset kuin ihmismieli...joskus polttaa, kuin nokkonen. Huomenna taas voi olla lemmikin kukka se päivän kukka.
Niinpä Tarjuska, kukat myös haraavat vastaan, puolustautuvat. Kukkiakseen.
Lähetä kommentti