Katson hautakiveen kuin
peiliin. Pyyhin hihallani
kevään kuraa, näen kivessä
narsisseja. - Minkäpä kuolema
keväälle mahtaa, sanon ääneen.
Nuorempana kaikki kävi
kipeämpää. Epäonnistumiset
ja epäoikeudenmukaisuus loukkasivat.
Nyt suuri onnistuminen ei
enää suuresti muuttaisi mitään.
Silti sitä toivoo.
Nuorempana hautakivet
pelottivat. Siskot
saivat hoitaa haudat.
peiliin. Pyyhin hihallani
kevään kuraa, näen kivessä
narsisseja. - Minkäpä kuolema
keväälle mahtaa, sanon ääneen.
Nuorempana kaikki kävi
kipeämpää. Epäonnistumiset
ja epäoikeudenmukaisuus loukkasivat.
Nyt suuri onnistuminen ei
enää suuresti muuttaisi mitään.
Silti sitä toivoo.
Nuorempana hautakivet
pelottivat. Siskot
saivat hoitaa haudat.
---
Olen lomalla. Kävin aamulla poliisilaitoksella tilaamassa kansalaisvarmennetut henkkarit. Poikkesin siitä samalla hautuumaalle kuvaamaan. Kuvailin ja kiertelin mielessäni runo- ja valokuvatorstain haaste, kasvu. Keskustelin itsekseni. - Kuva 12.4.2007.
Kasvu oli aiheena sillä lailla helppo että nyt on kasvun aika ja kasvikuvia olisi roimasti. Oulussa tosin uuden kasvun merkkejä ei juuri ole. Eilen laitoin toisiin blogeihin kuvia ja lorunkin poppelin "sormista". Olisi sopinut tähänkin haasteeseen - mutta halukkaat pääsevät ketjun päähän kiinni eilisestä.
10 kommenttia:
"Minkäpä kuolema keväälle mahtaa"... Hienosti sanottu. Ja kuva on juuri tuon ajatuksen mukaan!
Vanhempien haudalla on hyvä käydä muutaman kerran vuodessa, kunnostamassa kesää vasten, käydä takistamassa kunto, varustamassa talveen. Vaimo ahertaa, minä kiitän kauniisti.
Kiitti. Oli hienoa nähdä kiveen heijastuvat kukat. Tykkään heijastuksista, tämä oli ensimmäinen kuva hautakivestä. Sain kuvaan syvyyttäkin, kuvat ja tekstit eivät näytä olevan yhdessä tasossa vaikka ovat.
Ihana oivallus, kaunis kuva ja mielen piristys!Kiitti.
Mielenkiintoinen näkökulma kasvuun, tuore oivallus Elämä ja kuolema, kasvaminen ja kuihtuminen, kukkiminen ja lakastuminen kuuluvat sinun kuvaasi elämä, sanoo Raili Malmberg runossaan. Jotain samaa tässä. Monenlaisten elementtien vastakohdat saatu mahtumaan tähän: musta ja keltainen monessa merkityksessä, kivi ja kasvi.
Minua kiehtoo luonnossa kiertokulku, sukupolvien saatto, toistuva elämän ja kuolemisen kehä. Se on se elämänvoima.
Kasvu tapahtuu usein kipujen kautta. Saattaa olla, että kohtaamme lopulta melko tyyninä myös sen, että meltä on viety rakkaamme.
Narsissien heijastus hautakivestä kuin viesti hautaan lasketulta elämältä. Kuva ja teksti: hieno oivallus kasvu-aiheeseen.
Kasvu kipujen kautta - niin, se on kyllä minun kokemukseni. Mutta eihän se kasvu koskaan ihan lopu, toivottavasti.
Hieno kuva! Minäkin tykkäsin samasta ajatuksesta kuin Ally tuossa edellä.
Lähetä kommentti