Runo- ja vlokuvatorstai, pääsiäisaiheena armo. Aihe oli vaikea, monisyinen, abstrakti. Monenlaista mietin, monesta asiasta kotona keskusteltiin. Tässä pitkään piinanneet vastaukset, neljän kuvan kollaasi ja pieni runo. Kuvat on kuvattu 7.4.2007 jolloin etsin pihalta jotain missä näkyisi armo tai asuisi kysymys. Näihin yritin kirjoittaa runon.
ruosteen, kuolleet lumikukat, madonreiät ja tiaisen unohtaman luteen, kaiken aineen rakenteen, se armahtaa, aika
Alanurkan pikkulaukun kuva on hiukan erilaisena versiona myös toisessa
blogissani.
11 kommenttia:
Mitähän se lopulta on se antimateria? Tai aika?
Aika, se vain näkyy kaikkialla... saavutuksissaan...
Mutta antimateria? Se taitaa olla fyysikkojen laskutoimitus, jokin kaavan vakio.
Todella kauniita kuvia, rauhoittavia.
Pidän kuvista - tosi hienoja! - ja runo sopii kuviin.
Hienoja kuvia sivuillasi! Selkeitä, tasapainoisia ja puhuttelevia. Pidän.
Kiitos kommenteista, myöhäänkin tulleita jaksetaan näköjään lukea!
Hyvä pohdinta ja sen lopputulema. Runon ja kuvien 'saumattomuus' viehättää.
Kiitti, Sivuaskel. Tavoitteena olisi yhdistää runo ja kuva, mahdollisimman saumattomasti. Että valokuva olisi kuin yksi runokuva. Omasta mielestä hitsin vaikeaa. Tässä tapauksessa koin että kuvat ovat niin monitasoisia etten niitä runossa hallitse, että ne karkaavat omille teilleen. Toisaalta enpä tiedä haittaako sekään - kirjoittaja ei hallitse mistään runosta kaikkia merkityksiä. Lisäksi joskus kuva hallitsee, joskus runo, tämä taisi olla sellainen että kuva.
Hienoa Lassi!
Yritin kommentoida pikkulaukun kuvaa sille sivulle, mutta ei se onnistunut ilman Google-tiliä...
Mitähän minä sinne kirjoitin:
hieno kuva, tämän kasvin nimeä en ennen tiennyt. Talventörröttäjä sanaankin olen tutustunut vasta kymmenisen vuotta sitten. Aina voi oppia jotain uutta.
tanssiva kiitos! kävin muuttamassa blogieni asetuksia - nyt saa kuka vaan kommentoida.
Lähetä kommentti